Prologi

Matka Yhdysvaltojen ihmeelliselle mantereelle alkaa huomena. Tilannetta on yhä vieläkin hyvin haastavaa tajuta. Reissu on ollut aktiivisen suunnittelun kohteena jo yli 15 kuukautta, eikä siihen kulutettua fiilistelyn ja ennakkosuunnittelun määrää voi millään pariin sanaan tiivistää. Eikä toisaalta ole tarvettakaan. Kaiken odotuksen jälkeen matka on ovella ja paikoin jopa suosituksi haukutun rockbändin sanoin: Nothing else matters.

Koko homma sai alkunsa alkukeväällä 2011, ensimmäisen Laurin&Masan olut tasting -illan puolihuuruisissa tunnelmissa. Siinä nauttiessani hyvää lageria totesin Matille, niin kuin asiasta olisi jo päätetty: ”Homma on nyt kuule niin, että vuoden päästä kesällä lähetään roadtripille jenkkeihin”. Matti, jonka kanssa meidät oli jo keitetty monessa eri sopassa Euroopan matereella otti ideasta suoraan kopin. Todettiin, että paras mahdollinen matkustajamäärä olisi neljä henkilöä, mutta tarvittaessa lähdettäsiin vaikka kahdestaan!

Homma lähti pyörimään välittömästi. Matin isoveljen Jugin reittiblogi sai pari ylimääräistä lukijaa ja reittiä pohdittiin aina kun mahdollista. Masan loputon innostus takasi sen, että jo pari kuukautta myöhemmin meillä oli käsissämme luonnos matkareitistä. Lähtijöitä ei kuitenkaan ollut vielä meidän kahden lisäksi muita. Kaikilta kyllä kyseltiin, mutta homma oli kuin Kuninkaan pojan häissä. Osa vetosi ajan puutteeseen, osa rahan. Toiset taas eivät osanneet ajatella vuotta pidemmälle ja joitakuita ei vaan yksinkertaisesti kiinnostanut.

Tilanne muuttui dramaattisesti juhannuksena, kun Heikki heikki sivuutti rahaseikat ja liittyi joukkoon mieletöntä intoa uhkuen. Reilu pari kuukautta myöhemmin myös Mikko teki elämänsä ratkaisun ja toi seurueeseemme kovasti kaivatun ripauksen sekopäistä Pirkanmaata. Voittava joukkue oli kasattu.

Talvella, kun Heikki lopulta kotiutui vaihdostaan Irlannissa oli viimein aika suunnitella matkaa ensimmäistä kertaa nelistään. Tämä suunnitteluilta, jota on myös surullisenkuuluistasti kutsuttu AHAA-känneiksi tai Pretty Woman -illaksi poiki meille yhteisen matkareitin, sekä lentoliput, jotka saatiin yllättäen kaikkien halvimmalla suoraan finnairin internet sivuilta.. Lentolippujen oston jälkeen päähän nousi ensimmäistä kertaa käsitys, että matka on todella toteutumassa, eikä sitä enää noin vain peruta! Illan aikana tehtiin myös tärkeä päätös, ettei kenenkään ole lupa matkalla lyhentää viiksiään. Tämä päätös on voimassa vieläkin. (Ja sen jälkiä voi sittemmin ihailla valokuvissa)

Matkakuume alkoi todella nousta. Kevät ei ollut kuitenkaan pelkkää odottelua. Auto saatiin muutamien välivaikeuksien jälkeen vuokrattua, Facebookin eventissä alkoi raju huutelu ja nettiin laitettiin countdown clock, joka kertoi tarkasti, kuinka paljon tunteja lentokoneen lähtöön oli vielä jäljellä. Osa meistä joutui uusimaan passinsa, tekemään luottokorttihakemuksen ja/tai hakemaan kansainväliset ajokortit. Osavaltiot taas jaettiin neljään pekkaan tasaisesti tutkittaviksi. Valmistelut huipentuivat itse kullakin tavaroiden pakkaamiseen, joka vanhan kansan suositusten mukaisesti jätettiin viimeiseen iltaan.

Nyt, kun kaikki on viimein valmista, on Countdown clockin Huhtikuun lopussa olleista yli 1400 tunnista jäljellä enää sadasosa. Huomenna lähdetään matkalle, joka tulee kestämään koko kesän aina Elokuuhun saakka. Matkalle, joka tulee kattamaan yli 20 osavaltiota ja yli 12.000 kilometriä. Matkalle, jonka eteen jokainen on joutunut tekemään rahallisia ja aikataulullisia uhrauksia. Matkalle, joka tulee yksinkertaisesti olemaan elämämme reissu! Voin itseni, Heikin, Matin ja Mikon puolesta luvata, että meistä kukaan ei nuku tänä yönä.

-Lauri