Leipää ja sirkushuveja - Bread and Circuses

Kahden tapahtumarikkaan päivän jälkeen oli aika jättää äiti itkemään, sillä Chicagon oli matkamme osalta kuoltava. Seuraava kohteemme olisi Ohion osavaltion pääkaupunki Columbus, jonne siirtyminen veisi meiltä oikeastaan koko päivän. Illinois'n, Indianan ja Ohion enimmäkseen ladoista ja maissipelloista koostuneet maisemat soljuivatkin ohitsemme ilman mainittavia kansainvälisiä selkkauksia, ja illansuussa 650 000 asukkaan Columbus levittäytyi eteemme.

Syymme tulla kyseiseen kaupunkiin oli Ohio State Fair, johon palaan myöhemmin. Jo tässä vaiheessa on kuitenkin paikallaan mainita, että kyseiset hulinat keräävät vuosittain kahden viikon aikana puhuttelevat n. 800 000 kävijää. Koska juhlakansan täytyy myös majoittaa itsensä, oli motelleissa tunkua. Asumisjärjestelysuunnitelmamme A ja B romuttuivat, koska meille ei ollut sijaa majatalossa. Onneksi vaihtoehto C ei ollut juuri lainkaan edeltäjiään kalliimpi, eikä tämä rumba siten maksanut meille muuta kuin hieman aikaa ja ajokilometrejä. Sen verran uupuneita kuitenkin olimme, että emme jaksaneet enää lähteä kaupungille katsomaan ilotulituksia, jotka olivat State Fairin jokapäiväinen huipennus.

Etukäteisscouttauksemme perusteella State Fair tulisi olemaan jonkunlainen maatalousnäyttelyn, karnivaalin, tivolin, messujen ja paikallisfestareiden ristisiitos. Toivoimme löytävämme itsemme paikasta jossa meininki olisi aidosti paikallista ja liikuttavan junttia. Näihin tavoitteisiin pääseminen ottikin lentävän lähdön, kun saimme Valkoisen Koukun parkkiin. Siirtyminen paikallisen soccer-joukkue Crew'n stadionin parkkipaikalta pääkallopaikalle hoidettiin nimittäin traktorikyydillä!

Saatuamme käsiimme päivän ohjelman, olimme entistä tyytyväisempiä. Tarjolla olisi mm. sikojen kilpajuoksua, metsurinäytöksiä sekä ”joustingia”. Viimeksi mainittu toimi meille kuitenkin lähinnä muistutuksena englannin kielen monimuotoisuudesta. Tunsimme itsemme todellakin Jukka Rintamäen sanoin urpoiksi katsellessamme kuinka fiinisti pukeutuneet herrasmiehet ajoivat komeilla hevoskärryillään pikkusormet pystyssä ympyrää paikallisessa urheiluhallissa. Hipsimme vähin äänin ulos kiiluvasilmäisistä pikkutytöistä puolillaan olleesta katsomosta. Ei tullut turnajaisia ei.

Metsurinäytös oli huomattavasti suurempi menestys, mutta päivän ehdoton timantti oli sikaralli. Ohjelmassa oli kolme lähtöä, joissa kussakin kilpaili neljä kuumaveristä valioyksilöä. Vaikka tapahtuma oli jo tällaisenaan huippujännittävä, päätimme nostaa panoksia tekemällä voittajan veikkaamisesta päivän haasteen. Jokainen veikkaisi samaa numeroa jokaisessa lähdössä, ja valinta tehtäisiin nykyisten sijoitusten mukaisessa järjestyksessä. Itse jouduin siis tyytymään muiden hylkimään, mutta ehdottoman lupauksiaherättävään numeroon kolme. Ennen lähtöä Matin sika (#1) ei meinannut pysyä innostukseltaan lähtökarsinassa, ja ottikin siten itselleen ennakkosuosikin viitan. Liekö ylikunto iskenyt tai suosikin aseman tuoma painolasti musertanut, mutta kyseinen possu hyytyi totaalisesti, ja hävisi yli puoli kierrosta alusta asti dominoineelle numerolle kolme, joka antoi minulle palan harvinaista menestyksen herkkua.

Eikä se loppunut tähän. Seuraavassa lähdössä kolmonen karkasi Matin ja Laurin (#2) sioilta ja osoitti raudanlujaa voittajan asennettaan taklaamalla ensimmäisessä kurvissa ainoa jäljellä olevan kilpailijansa palasiksi, ja teki kenties tietämättään saman myös nelospossuun luottaneen Mikon psyykkeelle. Toinen voitto, ja kolmas lähtö oli kosmetiikkaa: Ensimmäinen voitto olisi tosiasia. Tässä lähdössä kilpailleet siat olisivat ruokkineet ruhoillaan keskikokoisen eurooppalaiskaupungin, ja vauhti oli sen mukaista. Juoksu ei paljon kiinnostanut, ja voiton nappasikin ainoa otus, joka jaksoi edes kävellä koko matkan. Kyseinen elikko toi Matille osakilpailuvoiton, joka nosti hänet jaetulle kolmostilalle tässä haasteessa Mikon kanssa, joten tarvitsimme tie brakerin, johon palataan myöhemmin.

Uupuneina sikaveikkaajina lähdimme etsimään ravintoa. Kohtaamamme valintojen maailma oli rankka, sillä tarjontaa oli hurjasti. Ainoa jonka valinta oli selvä, oli Matti. Kasvoilta loistanut tyytyväisyys oli selkeä miehen puristaessa lapsenomaisella innolla kokonaista kalkkunan jalkaa.

Tekeminen alueelta ei loppunut, siitä pitivät tivolihärvelit ja jos jonkinlaiset kojut huolen. Väkeä oli myös aamusta iltaan hurjasti paikalla. Hienoiseksi yllätykseksemme kävijäkunta oli varsin kaupunkilaista ja nuorekasta, vaikkakin kaikki ikäluokat ja etenkin perheet olivat edustettuina. Muualla maassa (köh köh, Texas, köh köh) kohtaamamme Yhdysvaltain lippuihin ja cowboyhattuihin sonnustautuneet family, freedom and firearms – henkiset jyskyt loistivat enimmäkseen poissaolollaan. Vietimme State Fairilla pitkän ja mukavan päivän. Tunnelma oli leppoisa ja autenttinen, joskin hieman erilainen kuin odotimme. Loistava tapahtuma, kaikin puolin!

Pois lähtiessämme päätimme hakea iltapalaa maailman vanhimmasta hampurilaisketjusta, White Castlesta, sillä olimme lafkan synnyinseuduilla. Päivän haasteen tie brakerina Matin ja Mikon piti arvata, kuinka lähellä motelliamme olisi lähin Valkoinen Linna. Mikko oli ilmeisesti jumittunut moottoritiemoodiin, ja veikkasi mailitolkulla yläkanttiin, ja Matti korjasi voiton selkeästi. Toisaalta White Castlen tapauksessa sanaa ”voitto” tulisi käyttää hyvinkin säästelijäästi. Ruoka oli nimittäin kiltisti sanottuna kuraa. Kehotamme yksimielisesti välttämään.

Seuraavana päivänä jatkoimme matkaamme Cedar Pointiin, Yhdysvaltain parhaaksi äänestettyyn ja erityisesti vuoristoradoistaan tunnettuun huvipuistoon. Puisto sijaitsi huikealla paikalla Lake Erien rannalla. Paikalle ajettiin komeissa puitteissa todellisella kultahammasrannikolla, jossa jokaisen ihmisen elämäntarkoitus tuntui olevan naapurin nokittaminen talon yksityiskohdilla ja pihakoristeilla.

Saapuessamme puiston parkkialueelle yllätyimme todella positiivisesti nähdessämme, miten ”vähän” autoja oli. Luvassa ei siis ollut Schlitterbahn-vesipuistosta tuttua jonotushelvettiä. Valtaosaan laitteista pääsi ilman minkäänlaista pään räjähtämistä.

Ja millaisia laitteita puistosta löytyikään! Vuoristoradat olivat toinen toisiaan hienompia, ja keskenäänkin mukavan erilaisia. Valikoimaa oli klassisista puuradoista Särkänniemestä tuttun Tornadon ameriikanserkkuun ja maailman parhaaksi vuoristoradaksi valittuun Millenium Forceen, joka ei pettänyt. Päivän lopuksi minä ja Mikko kävimme vielä kokemassa härvelin, joka pamautti kärryn liikkeelle vauhdilla, joka vie nollasta sataankahteenkymmeneen mailiin tunnissa neljässä sekunnissa.

Kieputtimien ja kiitureiden välissä oli luvassa myös päivän haaste, liigamuotoinen turnaus ilmakiekossa. Turnaus alkoi kahdella täystyrmäyksellä, kun Mikko tuhosi Matin ja minä Laurin identtisillä 7-1 ryöpytyksillä. Pojat eivät näistä ryöpytyksistä koskaan toipuneet ja joutuivat ratkomaan keskenään pronssimitalin kohtalon, joka ratkesi Laurin hyväksi. Finaalista kehkeytyi sen arvolle sopiva tahtojen taistelu, josta ei ole minkälainen ylilyönti käyttää termiä ”ajaton klassikko”. Taistelun tauottua taululla loistivat tiukimmat mahdolliset 7-6 lukemat... allekirjoittaneen hyväksi! Uudelleensyntynyt H.Hietanen on siis kahden peräkkäisen voiton jälkeen hengittämässä Matin niskaan kokonaiskilpailussa. Kilpailusta tuleekin vielä huikea, sillä Ohio State Fairista poistamamme häviäjän sateenkaarenvärinen kalmaripäähine on aidosti kuumottava näkymä tulevaisuuden horisontissa. Kaikki paineet ovat kuitenkin Matilla, sillä itse voin keskittyä vain siihen kuuluisaan omaan peliin. Haluankin omistaa kaksi edellistä voittoani Mikko Murtolle ja Paulus Pikkaraiselle, jotka ovat jaksaneet pitää vaatimustason korkealla ja pitäneet minut poissa murheen alhosta.

Cedar Point voidaan lukea ehdottomasti suosittelemisen arvoisiin matkakohteisiin, jos tälle suunnalle eksyy. Paikka on kallis, mutta ei riistokallis. Jonot ovat paikoin pitkiä, mutta eivät järjettömiä. Ja ne laitteet, ne laitteet!

Yöksi ajoimme Clevelandin lähistölle. Hotelli oli sen verran hämyisellä seudulla, että ulos ei tehnyt kovinkaan paljon mieli lähteä sompailemaan. Niinpä keskityimmekin keräämään voimia seuraavalle päivälle, joka veisi meidät pois Ohiosta, ja välillisesti jopa Yhdysvalloista! Pysykää siis kanavalla!

- Heikki

Haasteiden tilanne:

Lauri: 47

Mikko: 28

Matti: 20

Heikki: 17

---

After two eventful days it was time to say good bye to Chicago and set sights for Columbus, the capitol of Ohio. It was a full days ride and the corn-field-and-barn-house landscape of Illinois, Indiana and Ohio floated past us without too much to report. At nightfall we reached the 650,000 population city.

The reason for our visit was the Ohio State Fair, of which more will follow. At this point it is worth mentioning that this annual festival has some 800,000 visitors during the two weeks it goes on, and quite obviously all those people need to sleep somewhere. This resulted in the crashing and burning of our accomodation plans A and B, since the motels were fully booked. Luckily C wasn't too bad, our losses were limited to some additional miles and minutes. Nevertheless we were so tired that we decided to skip the fireworks, which were the every day finale of the Fair.

Our pre-trip scouting efforts had led us to believe that the State Fair would be some kind of a hybrid between a festival, agricultural expo and local carnival. We were hoping to find ourselves in a place that would be authentic, local and adorably hill billy-ish. It all got off to a great start after we had parked our car. The shuttle service from the parking lot of the local soccer stadium to the fair area was arranged with tractors!

When we got our hands on the daily program we were all the more satisfied. There was, among other intriguingly named events, pig racing, lumberjack shows and something called ”jousting”. The last item on that list ended up being a lesson in the pluralistic nature of the english language. We felt ourselves humbled and devastated as we watched how well-dressed gentlemen drove their shining horse-and-carriage combinations around the local sports arena with their heads held high. We quietly sneaked out of the audience, which consisted of gleaming-eyed little girls. We had expected something in the knightly sence of the word, where people would have tried to knock each other down from horseback. A bitter disappointment.

The lumber jack show was much more entertaining, and the undisputable main event was the pig racing. The event included three starts, each with four different pigs. Even though it is admittably hard to imagine how things could get more interesting than this, we managed to kick it up a notch by making this our challenge of the day. We would always bet on the same number, and the one whose pigs would have the lowest combined total of positions, would be the winner. As the drafting was done in the standing order, I had to settle for the overlooked, yet intriguingly promising number 3. Before the first start Matti's pig (#1) was just too eager to get started that it was hard for him to remain in the starting booth. This made him the clear favourite, but this proved just too much for him apparently. This little piggy finished last almost half a lap after my number 3, who was dominant from start to finish.

My unexpected success continued. In the second start the number 3 left Matti's and Lauri's (#2) pigs eating dust right at the get-go, and showed real gamemanship by tackling Mikko's #4 in to small pieces, and perhaps unknowingly did the same for Mikko's mental health. It was a second win, and the final heat would be just cosmetics: I was set for my first challenge win! The pigs in the third start were fat enough to feed a middle-sized European town, and their pace matched that fact. The winner, Matti's #1, was the only one who even bothered to walk the entire way. This win was a lifeline for Matti, who managed to tie Mikko at third place, and a tie-braker was required.

Us, being the exhausted pig-gamblers that we were, went next to get some nutrition. We were faced by a wide range of possibilities, and the choise proved hard enough for everyone except Matti. The satisfaction on his face was plain to see as he held a whole turkey leg in his hand.

The fairgrounds had an infinite amount of things to see and to do. The was also a good amount of people there all day. To our slight surprise, the attendance was predominately young city people and a lot of families. The stars-and-stripes-clad ”family, freedom and firearms” cowboys we had encountered elsewhere (did somebody say Texas?) were very much in the minority. We had a long and fun day at the Fair. The atmosphere was relaxed and authentic, albeit a bit different from what we had expected.

Before retiring to our motel room, we went for a quick snack at White Castle, the world's oldest burger chain, established here in Ohio. The tie breaker for todays challenge was for Matti and Mikko to guess how close to our motel we'd find the nearest Castle. Mikko was apparently stuck on a freeway mode, as his guess was high by several miles. It was easy victory for Matti. Later we learned that the word ”victory” shouldn't be used to describe a dining experience at White Castle. We strongly advice you avoid those restaurants. Yuck.

The following day our course was set for Cedar Point, America's most highly rated amusement park especially known for it's roller coasters. The park was located in amazing surroundings on the shores of the Lake Erie. The road there was lined by houses of people who apparently had all their goals in life set for making their neighbours' houses look bad.

At the gates of the park we encountered a pleasant surprise. The parking lot was delightfully empty. This day wouldn't be Schlitterbahn's queue hell all over again. Most of the rides took only some 15 to 25 minutes of queuing.

And how about those rides! The coasters were each more thrilling than the last, and the variety was huge. There were classic wooden rides and their more modern cousins, and on top of it all the Millenium Force, semi-officially the world's best roller coaster. The title was well-earned. Just before leaving Mikko and me took a ride in a monstrosity that shot the car on its way with a speed that would reach 120 mph in four seconds.

In the meantime between riding the roller coasters we had time for the challenge of the day. We played a series of games of air hockey. The first two games were total bashings, as Mikko and me beat Lauri and Matti 7-1 respectively. Those two never managed to pick up their game after these humiliations, and ended up playing for the bronze. That was settled in Lauri's favour. The final between Mikko and me lived up to it's standards, and the use of the term ”eternal classic” is by no means an overstatement. When the raging battle came to an end, the score board revealed the tightest of margins, 7-6 ...in the favour of your's truly! The resurgent H.Hietanen has now notched up two straight wins and Matti can no longer sit comfortably at third. The remainder of our challenge cup will be exciting beyond comparison. That part is ensured by the loser's crown, a rainbow-colored squid hat bought at the State Fair. It is a genuinely frightening prospect lurking in the horizon. The pressure, however, is completely on Matti! I would like to take this moment to thank Mikko Murto and Paulus Pikkarainen for their unwaining support and most of all maintaining the high standard of expectations. Their backing has kept me going along with that of all the other supporters I dream I have.

Cedar Point is certainly one of those ”go-there-if-you-can” destinations. Yes, it is expensive, but not ridiculously so. The queues are long, but not insanely long. And those rides... whoah.

We spent the night near Cleveland in a less than savory neighbourhood. We decided that it is probably a good idea to stay in the hotel room and gather our strenght for our upcoming adventures. The ones in store for the next day would take us out of the state and as a matter of fact, The States as well. So stay tuned for more!'

- Heikki

Challenge standings:

Lauri: 47

Mikko: 28

Matti: 20

Heikki: 17