Tuulinen Kaupunki - The Windy City

Jos meille olisi ennen matkaa kerrottu, että majoituksen hankkiminen Chicagoon koituisi äärimmäisen hankalaksi touhuksi, olisimme varmasti uskoneet. Siitä huolimatta netin hotelli- ja hintavertailujen selaaminen tuli rankkuudessaan yllätyksenä. Ilmeisesti Chicagon keskustaan ei autolla päässyt ilman puolivakavaa ruuhkahermoromahdusta ja julkisen liikenteen väylät kulkivat vähintäänkin meille epäselvästi. Kun keskustan kämpistä pyydettiin vielä lähes poikkeuksetta yli 200 dollaria per yö, joutuivat Suomipojat stressaamaan tietokoneen kaulassa reippaasti yli pari tuntia.

Pelastajaksi saapui televisiomainoksesta bongaamamme Hotwire -niminen palvelu, joka toimi meille hyvin kummallisella tavalla. Palvelussa ei nimittäin valittu lainkaan hotellia, vaan ainoastaan toivotun hotellin taso ja sijaintialue. Vasta maksettuaan yöstänsä, hotwire arpoi matkaajalle annetulta alueelta sopivan hotellin. Tämän arparuletin voittajaksi selvisi Howard-Johnson -motelli lähes 30 mailia (n. 50km) kaupungin keskustasta. Matkaan yöpaikasta kaupunkiin sisälttyisi vähän päälle 20min autolla ja hieman reilu puoli tuntia metrolla. Helsingin mittakaavassa Sipoossa vajaa puoli tuntia Vuosaaresta autolla sijaitseva hotelli olisi matkalaiselle melko järjetön, mutta Chicagossa vastaava oli budjettimatkaajalle ylivoimaisesti paras vaihtoehto.

Lounasta syötiin hotellia vastapäätä olleessa Sunmist -nimisessä ravintolassa. Yritys syödä kevyesti ja tilata salaatit epäonnistui. Ei siis sen takia, ettemme kaikesta huolimatta ottaneet niitä salaatteja, vaan koska kyseisessä raflassa sanat ”salaatti” ja ”kevyt” eivät todella esiintyneet samassa lauseessa ilman negaatiota. Majesteettisen tukevat salaatit saivat meidät ähkyn partaalle tuhoten jälleen kerran mahdollisuutemme alle viiteen matkakiloon.

Auto + Metro yhdistelmä osoittautui yllättävän vahvaksi tavaksi mennä keskustaan. Parkkipaikka asemalla maksoi vähän ja junia kulki ympäri vuorokauden aina kymmenen minuutin välein. Autolla kaupunkiin ei yksinkertaisesti olisi ollut mitään asiaa. Kaikki väylät olivat tukossa autoista täysin riippumatta liikenteen suunnasta tai kellonajasta. Julkisen liikenteen junassa sen sijaan pääsi katselemaan Chicagon ihmisiä ja asumalähiöitä aitiopaikalta täysin levollisin mielin.

Aloitimme tämän ensimmäisen päivän Chicagon keskustassa katsomalla näköaloja kaupungin korkeimpiin rakennuksiin kuuluvan Hancock Towerin näköalabaarista. 96:ssa kerroksessa sijaitsevan baarin drinkit eivät todella olleet halvimmasta päästä, mutta tällä kertaa maksoimme baarin statuslisän ilomielin. Hancock oli nimittäin kaupungin katsomiseen täydellisellä paikalla. Siinä missä koko Amerikan korkeimmasta rakennuksesta, Willis Towerista (ent. Sears Tower) olisi nähnyt enemmän pelkkää esikaupunkialuetta, oli Hancockin maisemat mielettömät jokaiseen suuntaan. Sen sijaan Hancockin näköalatasanteelle meneminen olisi ollut vain ylivoimaisen urpo teko, sillä se olisi maksanut enemmän, kuin meidän juomamme kerrosta alempana.

Hyväksi iltaohjelmaksi oltiin mietitty blues-showta yhdessä kaupungin parhaimmista bluesklubeista. Budjettimatkaajan arkkivihollinen, sisäänpääsymaksu, iski kuitenkin taas. Arkipäivien turvallinen 10 dollarin show oli viikonlopun kunniaksi tuplannut arvonsa. Edes varsin halpa kalja ei saanut meitä houkuteltua sisään, sillä säästöä ei olisi syntynyt ilman keskivahvoja tosivahvoja.

Oli siis aika siirtyä tervehtimään ihmisen toiseksi parasta ystävää, heti oluen jälkeen, eli ruokaa. Vuorossa oli paikalliseksi kebabinkorvikkeeksi osoittautunut Kreikkalainen high-class ruoka, eli Gyro. Kyseessä on eräänlainen pitaleipäpötikkä, johon läiskitään sisään lammaslastuja tai jotain niiden lähikorviketta, kasviksia ja tsatsiki-jogurttia. Vaikka kyseinen tuote ei Turkkilaiselle serkullensa missään rehellisessä kilpailussa pärjäisikään, on Gyrot varsin pätevää vaihteluruokaa tässä surullisessa maassa, johon karvakätiset lähetyssaarnaajat eivät ole vielä Euroopasta rantautuneet.

Seuraava aamu lähti liikkeelle hotellimme aamupalalla, jotka tähän mennessä ovat olleet kaikki melko kehnoja. Perustarjonta Continental Breakfastilla on yleensä paahtoleipää, hilloa ja muroja. Vaihtelevasti mukana on ollut myös erilaisia leivoksia, joiden mussuttaminen aamulla tuntuu suomalaisittain varsin vieraalta. Sen sijaan lämmin Eggs and Bacon -tyylinen aamiainen on tähän mennessä löytynyt vain yhdestä paikasta. Näin ollen olemme todenneet, ettei hotellien aamiaisiin tarvitse hirveästi aikaa tuhlata, kun sen aamiaisen voi kuitenkin ostaa lähimmästä Walmartista. Chicagon yöpaikamme aamiaishuone oli kuitenkin aikansa arvoinen, sillä löysimme ruuan lisäksi myös Ms. Pacman -arcadepelin. Tästä löydöstä liikkeelle lähteneessä Pacman-haasteessa Matti jäi viimeiseksi varsin heikoilla pisteillä. Heikin istuessa turvallisesti kolmannella sijalla, hävisin ykköspaikan tiukasti Mikolle, joka oli raivonnut pelistä kokeneen veteraanin tavoin huikeat pisteet.

Aamuhaasteen jälkeen matkattiin Chicagon keskuspuistoon, jossa meitä tervehti monesta kuvasta, filmistä ja sosiaalisesta mediasta tuttu kiiltäväpintainen metallikuula eli Cloud Gate, jonka edessä saatiin mahtavia peilailukuvia. Hetken ihmettelyn, härväämisen ja pyörimisen jälkeen jatkettiin matkaa puiston läpi, tyylikkäiden mekaanisten vesiputousten ohi, joissa olin jo edellisenä päivänä käynyt uimassa. Hetken päästä löysimmekin itsemme Chicagon Navy Pieriltä, joka oli monellakin tapaa ällöttävämpi, kuin mitä San Franciscon vastaava oli ollut. Kuuma, epäaito ja kallis turistihelvetti jätettiinkin taakse varsin nopeasti.

Päivä oli yksi kauneimmista pitkään aikaan ja se näkyi vahvasti myös kaupungin ilmeessä. Koska Chicagossa on aina huono sää niin syksyllä, talvella kuin keväälläkin, osataan kuumista kesäpäivistä nauttia täysillä. Kadut olivat täynnä iloisia ihmisiä ja Chicagon hiekkarannoilla näkynyt meininki sai jopa Losin Venice Beachin näyttämään elottomalta. Chicagossa siis todella on hiekkarantoja! Eikä ne ole mitenkään syrjässä tai kaukana, vaan täysin keskustan sata metriä korkeiden talojen vieressä. Biitsin tuntumaan oli myös ankkuroinut rantajuhlijoita täynnä olevia moottoriveneitä, joiden lukumäärä vastasi Espanialaista Sota-armadaa. Ottaen huomioon, että suurin osa kyseisistä paateista oli lähtenyt noin 1km päässä olevasta venesatamasta, oli konsepti hyvin mielenkiintoinen. Lanseerattaisiinko Suomeenkin bileristeilyt lähimpään uimarantaan?

Rantaa pitkin jatkettiin aina siihen asti, että vastaan tuli Lincoln Park Zoo, Chicagon paikallinen eläintarha, johon on Yhdysvalloille täydellisen epätyypilliseen tapaan ilmainen sisäänpääsy. Ilmainen eläintarha jenkkien kolmanneksi suurimmassa kaupungissa vahvisti uskoamme Chicagon yllättävänkin eurooppalaishenkiseen luonteeseen. Vaikka yleensä sanat ”public” tai ”Free” ovat Amerikassa takeita kyseisen asian erittäin heikosta laadusta, teki Lincoln Park poikkeuksen sääntöön olemalla varsin väkevä eläinpuisto. Missä tahansa muualla maailmassa samasta paketista olisi mielellään maksanut oikeaa rahaakin. Suosittelemme siis käyntiä lämpimästi kaikille, jotka Chicagoon joskus eksyvät.

Toinen asia, jonka kokemista suosittelemme lämpimästi on paikallinen kulinaarinen herkku eli Pizza Pie, tai toiselta nimeltään Stuffed Pizza. Tätä herkkua tilasimme päivällisellä yhden pizzan jokaiselle. Kun pitsapiiraat lopulta saapuivat pöytään tajusimme virheemme. Annokset oli ihan älyttömän jytkyjä! Oli siis jälleen lähdettävä ruokasotaan. Päivän kalorisuositukset poksahtelivat rikki jo tuotteen alkumetreillä ja loppua kohden alkoi muutamilla jo usko loppua. Tarinan opetus: Vaikka pizza pie on ehdottomasti kokeilun arvoinen, muista että yhdestä pizzasta                                                      syö helposti kahdesta neljään ihmistä.

Loppuillaksi siirryttiin Chicagon kaupungin olutylpeyden Goose Islandin panimolle. Mesta oli mieletön, sillä vaikka yritimme mitä, ei listasta löytynyt, muuta kuin erinomaisia oluita. Suuresta suosiostaan huolimatta Goose Island oli onnistunut pitämään hyvin kiinni pienpanimostatuksestaan jossa ei edes yritetä havitella suurta yleisöä mauttomilla perusoluilla. Mesta nousi Amerikan panimolistallamme kärkijoukkoon muiden suurten nimien, kuten Roguen ja Widmerin kanssa. Goose Island oli mieletön lopetustapa kahdenn päivän kaupunkilomallemme. Seuraavana päivänä siirryttäisiin Ohioon aivan toisenlaisiin tunnelmiin.

- Lauri

Haasteiden tilanne:

Lauri: 44

Mikko: 26

Matti: 19

Heikki: 9

---

None of us thought that finding accomodation in Chicago would be a walk in the park. However, the amount of effort we had to put in to the project nearly managed to overwhelm us. Downtown prices were simply astronomical, so we had to go for the suburbs, which didn't solve all our problems. The public transportation map wasn't the easiest read and apparently getting downtown by car would have been a certain case of mental breakdown. It was almost a two-hour operation get everything sorted.

Our saviour was a web site called Hotwire that we had spotted from a tv-add. The dynamics of that site were a bit strange. You couldn't book a specific hotel, but instead you specified an area and hotel star rating. Service announced the price and only after that you foun out what did you actually book. This time it was the Howard Johnson Motel near the O'Hare Airport. It was a 20 minute drive to the closest underground station, and from there a 30 minute ride to get to Chicago. Not too bad and easily affordable.

We checked ourselves in and decided to get lunch from a restaurant called Sunmist across the road. Our attempt to get a light salad lunch failed miserably. This wasn't due to the fact that we didn't go for the salad. The restaurant just simply had a different idea for the words ”light” and ”salad”. Once again we were stuffed.

The car-underground-combination proved to be a winner. The park-n-ride system was cheap and the trains ran 24 hours with ten minute intervals. Watching the jammed traffic from the train was surprisingly satisfying.

First thing on the itinerary in downtown Chicago was a drink. 96 stories above the ground in Hancock Tower's coctail bar. Needless to say, it wasn't the cheapest place to have drink, but it was definitely worth it. Other options for seeing Chicago from above included America's tallest building Willis (formerly Sears) Tower which would have meant long queues, higher price and probably nothing more. The ultimate no-brainer was also available in the form of Hancock Tower's viewing platform one floor above the bar. The ride up would have cost more than the free ride+drink combo of the bar.

After the tower experience we had planned to catch some autenthic Chicago blues-jamming. Our eternal nemesis, entrance fee wrecked that plan. The more-than-doable ten bucks of week nights was doubled for the weekend. We figured that was a little too much, and went to find a place for dinner in stead. Since our Europe's greatest blessing in the food sector, the Turkish, have not taken over the States in similar volumes, we went for their neighbours, the Greeks. Their take on kebab, the gyro, was a perfect replacement for Germany's current national dish with its tzaziki-sauce topping.

The next morning was kick-started once again with the typically sub-standard motel breakfast. As usual, it included white bread and multi-colored cereals and jellies. From a Finnish perspective the most out-of-place items on the menu are the ever-present donuts. Only once we've been lucky enough to get warm breakfast, which, on the other hand, is understandable given our as-cheap-as-it-gets accomodation strategy.

The best thing about the breakfast room in Chicago was not the food but an old school Ms. Pac Man arcade, which became our challenge of the day. Matti's effort was terrible and he was left without points. Heikki was clearly better, but still miles off the dynamic duo of Mikko and me. Ultimately Mikko took the four points with a slightest of margins.

When the dust had settled we headed downtown, more precisely Memorial Park. We were soon greeted by one of Chicago's most famous sights, the massive silvery bean, Cloud Gate. Yes, we did take the obligatory photographs. We proceeded through the park and came by the cool mechanical waterfall-installations, which had already soaked me last night. We soon found ourselves on Chicago's Navy Pier. The place turned out to be a drag compared to, say, San Francisco's pier area and it wasn't a hard call to leave the expensive, unauthentic and hot-as-heck tourist trap and move on soon enough.

The day was beautiful, and we clearly weren't the only ones who noticed that. Since Chicago's winter, spring and autumn are not exactly known of their nice weather, the Illini know how to make the most of days like these. The streets and beaches were packed with happy people. Yup, there are actual beaches in downtown Chicago, and at least in this kind of a day they were buzzling like Venice Beach in LA and they are right there below the towering buildings. Approximately two hundred meters from the beaches out on the Lake Michigan floated an armada of motorboats. The boats were full of partying people and the loud music spread across the city. That is a concept worthy of consideration around the globe!

Walking along the beaches we ended up in Lincoln Park, which is where you can find Chicago's famous free zoo. The words ”free” and ”public” are in this country usually synonyms for poor quality, this place truly was an exception. Lincoln Park Zoo was a quality institution and it would definitely have been worth an entrance fee, but we're not complaining. If you like zoos and happen to find yourself in Chicago, take the time to visit the place. You'll not be disappointed.

Another thing that won't disappoint you is the local culinary specialty the Pizza Pie, or stuffed pizza. We went in all guns blazing and ordered a pizza per head. When we had the first bites, we realized that we were in trouble. Stuffed pizza makes stuffed people. The limits of what is recommendable, reasonable and intelligent were smashed as we fought our way through the pizza. There were times when the objective seemed impossible and some of us started losing faith. In the end everyone pulled it through, and this experience gives us the credibility when we present the moral of the story: one stuffed pizza is enough for two to four people, don't play with it.

For the remainder of the night we had scheduled a trip to the crown jewel of Chicago's brewing scene: Goose Island. The place was nothing short of amazing. No matter how hard we tried (and we really did try!) the list of beers didn't provide us with one single disappointment. Despite the brewery's popularity, Goose Island has managed to keep it real and the nice craft brew feel was there. The brewery made it right to the top in our listing of the best breweries among the likes of Widmer Brothers and Rogue, and it gave our visit to Chicago an ending it truly deserved. Next up, Ohio!

- Lauri

Challenge standings:

Lauri 44

Mikko 26

Matti 19

Heikki 9