Ääripäiden kaupungit - Opposite Cities

Torstaiaamuna heräsimme Idaho Fallsissa hyvin levänneinä ja tyytyväisinä ratkaisuumme saapua Idaho Fallsiin. Kyllä sänky kuitenkin teltan voittaa. Matka jatkuikin sitten kohti mormoneista ja vuoden 2002 talviolympialaisista tuttua Salt Lake Cityä kohti. Matka alkoi ja minä siirryin ratin taakse. Rohkeasti ilmoitin tapani mukaan ajavani Salt Lake Cityyn selvästi nopeammin kuin navigaattori ilmoittaa. Suuntasimmekin ensin Salt Lake Cityn lähelle Antelope Islandin saarelle ideana päästä uimaan tai oikeastaan kellumaan suolajärveen.

Saavuttuamme Antelope Islandille ja noustuamme autosta havahduimme järkyttävään kuumuuteen. Matka parkkipaikalta veteen oli järkyttävän tuskainen erityisesti jalkapohjille, jotka olivat kirjaimellisesti tulessa. Salt Lake on yksi harvoja paikkoja maailmassa, jossa veden suolapitoisuus riittää pitämään uimarit pinnalla täysin vaivatta ja siksi se olikin aivan ehdoton uintipaikka! Hetken kelluttuamme suolaisessa järvessä ja ihmeteltyämme sen ihmeellisyyttä päätimme nälän yltyessä lähteä metsästämään veljeni Jugin neuvomaa ruokapaikka Cotton Bottomia.

Cotton Bottom sijaitsi hieman kaupungin ulkopuolella. Sinne ei olisi ikinä kyllä sattunut menemään vahingossa. Paikka oli hyvin hämyinen muumeista tutun noidan asumusta muistuttava vanha nuhjuinen mökki ihan vain random kadun kulmauksessa. Uskaltauduimme kuitenkin rohkeasti sisään ja tämä kannatti. Kaikille tuli naaman eteen aivan mielettömän hyvät valkosipuliburgerit, jotka ahdoimme naamaan melkoisella raivolla johtuen erityisesti siitä, että ne olivat niin järjettömän hyvät. Kaikki antoivat burgereille varauksettoman arvosanan 5/5. Poistuessamme paikasta paikallinen pubiruusu kutsui meidät juttelemaan ja antoi meille elämänohjeita tulevaan määränpäähämme Las Vegasiin. Tämä nainen oli tosiaan sen näköinen, että Vegasista saattoi löytyä paljonkin kokemusta, tosin vähän erilaista kuin me haimme.

Ruokailusta päätimme siirtyä tutkimaan Salt Lake Cityn keskustaa, erityisesti mormonitemppeliä ja sen ympäristöä. Matkalla käsitys kuumasta sai aivan uudet mittasuhteet kun bongasimme lämpömittarin, jossa luki 110f eli n. 43C ja kun ottaa huomioon, että aurinko ei paista niin kaikki voivat vain kuvitella sitä hien määrää kun kävelimme ympäri kaupungin keskustaa. Suurinta ihmetystä Salt Lake Cityssä herätti se, että sekä kaupunki että sen kuuluisin rakennus mormonitemppeli olivat molemmat paljon pienempiä kuin olimme kuvista ja puheista saaneet mieliimme.

Yöpaikkanamme toimi uusi tulokas Super 8 johtuen kupongista, jolla saimme yön siellä halvalla. Hotellille saavuttuamme päätimme lähteä porealtaaseen eli tuttavallisemmin tubsteriin. Mikon ja minun tubsterinetsimisoperaatio sai järkyttävän käänteen kun tubster oli jostain mystisestä syystä käytössä vasta myöhemmin illalla. Tästä päätimmekin lähteä hakemaan kaljaa kaupasta. Utahissa on erikoinen alkoholilaki, ilmeisesti johtuen mormonienemmistöstä osavaltiossa. Yli 3,8% alkoholia sisältäviä juomia saa myydä vain ja ainoastaan erityisliikkeissä ja silloinkin ainoastaan lämpimässä. Kaupasta kuitenkin löysimme olutta, joka oli laimennettu Utahiin sopivaksi ja olimme tyytyväisiä. Heikki ja Laurikaan eivät kamalasti tuntuneet yllättyvän tutkimusmatkamme venähtämisestä ja lopputuloksesta. Tässä välisssä oli myös haasteen aika, lajina legendaarinen papupeli. Jännittävien hetkien ja raivoisien tunteiden jälkeen voittajaksi pääsi vasta arvalla Lauri minun sijoittuessani toiseksi ja Mikon ollessa kolmas. Hela murtui aivan täysin paineen alla ja yleensä loistavia tuloksia ja voittoja papupelissä kiskova mies jäi viimeiseksi. Kupoli ei vain kestä. Raivokkaan tulevaisuuden reitin suunnittelun jälkeen pääsimmentubsteriin vasta yömyöhään.

Seuraavana aamuna aikaisin heräsi Super 8 motellissa neljä innokasta sonnia. Luvassa olisi Las Vegas! Aamuisen kuntopiirimme takia missasimme aamupalan, joka loppuikin klo 9 eikä 10 niin kuin respan neiti meille sanoi. Lisäksi motelli yritti myös laskuttaa meiltä normihintaa ja vasta pienen neuvottelun jälkeen saimme hinnan oikeaksi. Auto käyntiin ja nokka kohti Vegasia. Matkalla pysähdyimme Cedar Cityssä lounaalle Hongkong Buffettiin, jossa sikailu lähti aivan käsistä. Hirvittävän tuhoamisen ja järkyttävän kuolemaähkyn jälkeen minun oli pakko siirtyä takapenkille sulattelemaan ruokaa, samoin oli Laurin tila, joten rattiin tarttui kenraalikuvernööri H. Hietanen.Vegasiin saapuessamme kävimme poistamassa viinaliikkeestä pari olutta, sekä mummon hillopurkin, joka oli täynnä maissiviskiä. Motellilla minun käydessä suihkussa kävivät Lauri ja Mikko myös vangitsemassa merten pelottavimman ja hurjimman pedon. Valmistautuessamme lähtöön kaupungille tyhjensimme muutaman lasillista mummon hilloa, sekä suoritimme Mikon kanssa parranajo-operaation. Eli ajoimme jo pitkäksi kasvaneet partamme ja jätimme vain viikset. Tämä johti Laurin avustuksella myös lavuaarin tukkeutumiseen kun sinne meni Laurin                                                                           partakoneen terä ja minun ja Mikon parrat.

Lähdimme motelliltamme, joka sijaitsi aivan MGM Grand Casinon vierestä monoraililla pääkadun the Stripin toiseen päähän, josta meidän oli tarkoitus kävellä illan ja yön aikana takaisin motellille. Sitten voi vain todeta, että voi morjens mikä paikka Las Vegas on! Las Vegas on kuin kupla keskellä aavikkoa. Sitä voisi kuvailla myös aikuisten leikkipaikaksi. Meistä kaikki ovat sitä mieltä, ettei Las Vegasia oikein voi verrata mihinkään mitä on ikinä nähnyt tai kokenut. Järjetön määrä kasinoita ja baareja, joista tuntui saavan siirtyä paikasta toiseen juomat mukana. Tai ainakin niin ihmiset tekivät. Esimerkiksi Caesar's Palace oli aivan vaan liian iso, että sitä voisi käsittää.

Las Vegasissa pääsi myös kokemaan miten amerikkalaiset osaavat tosiaan järjestää isoja spektaakkeleja. Näimme mm. merirosvotaistelun ja -esityksen, joka sisälsi paljon tanssia, sirkustaidetta, ilotulitteita ja räjähdyksia ja lopulta toinen laivoista upposi. Vuorokauden vaihtuessa tuli esiin jälleen Yhdysvaltojen patrioottisuus kun yhtäkkiä alkoi pauhaamaan kansallislaulu ja suihkulähteet tykittivät parastaan Bellagion edessä olevassa altaassa, vaikuttavaa. Yömyöhään kun selvisimme motellille päädyimme vielä mättämään yöruoat viereiseen ravintolaan, joka oli varmasti hyvinkin vahva ratkaisu siihen aikaan kun edellisestä ruoasta, joka lähes tuhosi meidät oli kulunut yli 12 tuntia.

Aamulla heräsimme 10 aikaan ja Portlandista tutusta vampyyridarrasta ei ollut tietoakaan ja olo tuntuikin kaikilla olevan ihan ok. Päätimme lähteä jatkamaan matkaa Las Vegasin ulkopuolella olevaan outlet-ostoskeskukseen. Siellä vietettyjen ostoshetkien jälkeen jatkamme matkaa kohti Grand Canyonia Valley of Firen kautta. Seuraavaksi GRAND CANYON!

- Matti

Päivän haasteiden tilanne:

Lauri 31p

Mikko 16p

Matti 12p

Heikki 4p

- -

We woke up Thursday morning well rested and grateful that we had made the decision to stay the night there in the first place. After all, a bed beats a tent any day of the year. We headed from Idaho Falls to Salt Lake City, known for mormons and the 2002 Winter Olympics. I took the wheel as the Red Hook took off. As I tend to do, I courageously announced that I would drive us to Salt Lake City a lot faster than our navigator predicted.

Our first stop was Antelope Island just outside SLC, where we would go for a swim in the Great Salt Lake. Or for a float, as I would rather call it. When we got out of our car on the beach we were shocked by the sweltering heat. The walk from the parking area to the water was extremely painful for our feet, which were literally on fire. After a while of floating and wondering the uniqueness of the lake we gave in to the ever-growing hunger within us and began the hunt for Cotton Bottom, the burger joint my brother Jugi had recommended.

Cotton Bottom is a place in the outskirts of SLC. It is also a place that you would never ever randomly walk into after seeing it. It is very shady-looking shack, bearing much resemblance to the witch's cabin in the Moomins. Fortunately we were brave enough to enter. We were all presented with unbelievably good garlic burgers, the awesome taste of which made us gobble them up with raging fury. A grade of 5/5 was a no-brainer. As we were making our exit a local ”pub enthusiast” gave us some tips for Las Vegas, which would be our next destination. This particular lady sure looked like she had a lot of experience of Vegas, but not quite the kind that we would be looking for.

After finishing our Cotton Bottom experience we set out to explore downtown SLC, especially the Mormon Temple and its surroundings. On the way the level of heat reached all new heights as we noticed that the outside temperature had reached 110F, which is approximately 43C. Keep in mind that the sun was not shining. That will give you an idea of the heat and the amount of sweat we had to endure while walking around town. The biggest surprise in Salt Lake City was that the city itself and the Mormon Temple, its most famous building, were both much smaller than we had expected.

We stayed the night for the first time in a Super 8 motel due to a discount coupon we had. After check-in we wanted to go the place's hot tub, or The Tubster as we like to call it. However, after finding out that that The Tubster was out of order until late in the evening, mine and Mikko's Tubster search operation turned into a let's-get-some-beer-from-the-supermarket operation. Probably due to its Mormon majority, the alcohol legislation in the state of Utah is very peculiar: beverages containing more than 3.8% of alcohol can only be sold in liquor stores and cannot be refridgerated in-store. We were however able to find some watered down (just for Utah) beer in the supermarket. For some reason Heikki and Lauri were not very surprised by the outcome of our trip.

Soon afterwards it was yet again time for our Challenge, this time introducing the legendary card game Bohnanza. After some very tense moments and heartbreaking emotions Lauri was declared the winner, although we had to let Lady Luck act as a tie-breaker between him and me. Mikko came third and Heikki was yet again left with nothing, as he crumbled completely under pressure despite usually dominating our Bohnanza games. There was some horn-locking afterwards as well as we planned our route for the next few days, and we got to relax in The Tubster late in the night, which meant that we got to go to sleep even later.

Four excited stallions woke up in the Super 8 the next morning. We would be going to Vegas, baby! Because of our morning excercise we missed our breakfast, which was served until 9 am, not the 10 am that the reception lady had said. We were also charged $40 extra because they hadn't notified the coupon, but after a bit of negotiating we got the issue sorted out.

We stopped on our way to Vegas in Cedar City for some Chinese Buffet food. We lost all of our self-control, resulting in some ungodly overeating. And because of this I had to retire from my driving duties to the back seat and let Heikki take the wheel as Lauri was also overly swollen and destroyed by his eating endeavours. Before Vegas we stopped in a liquor store for a couple of beers and a jam jar full of corn whiskey. As I was taking a shower in our Vegas motel Mikko and Lauri also managed to capture the wildest and most frightening beast of the seas.As we were getting ready to hit the town we chugged some ”Grandma's Jam” and me and Mikko shaved off our lovingly grown beards, leaving our moustaches alone of course. This led to the clogging of the sink as Lauri also dropped a blade from his shaver inside it, along with our man-hair.

We left our motel, which was located right next to the MGM Grand Casino. We took the Monorail to the other end of the Strip, as we had planned to walk our way back through the main street of Vegas. And man oh man, what a place Vegas is! It's like a huge, isolated bubble in the middle of the desert. It could be described as a playground for adults, as people were walking on the streets with their drinks, bought from the previous bar before moving on to the next. We are not quite sure of this is actually allowed, but that's what everyone was doing. There is a myriad of casinos in Vegas, some of which are really really huge. For example Caesar's Palace is so huge, that it is way beyond our understanding. We all agree that experiencing Vegas is something that cannot be compared to anything we've seen before.

We also got to witness how the Americans really can create huge spectacles. We saw, for example, a huge pirate battle show outside the Treasure Island casino, which included dancing, circus acts, fireworks and explosions, finally ending up with the other ship sinking in the grande finale. When the clock hit 12 PM the typical American patriotism emerged yet again as the Bellagio threw a huge fountain show accompanied by the US national anthem. Late at night before going to bed we made a stop for some night food, as we hadn't eaten for over 12 hours.

The next morning we got ourselves up around 10 am. Much to our surprise the monster vampire hangover we had experienced in Portland was nowhere to be seen, or felt, and all of us where more or less fine. We decided to do some shopping in the Las Vegas Outlet Center just outside of town before embarking on our next journey through the Valley of Fire towards our next destination: THE GRAND CANYON!

- Matti

Challenge of the Day standings:

Lauri 31p

Mikko 16p

Matti 12p

Heikki 4p