Lumipallot Seattlessa - Snowballs in Seattle

Portlandin viimeinen kukonlaulu valmisti meidät seuraavaan osavaltionvaihtoon. Kävimme läheisessä megamarketissa aamupalaostoksilla ja otimme suunnan kohti Seattlea. Tätä matkaa ei tarvinnut montaa kymmentä minuuttia taittaa, kun Oregon vaihtuikin jo Washingtonin osavaltioksi.

Tämä matka olisi ollut ajettavissa muutamassa hassussa tunnissa, mutta tältä matkalta tutuksi tulleet maisemareittivalinnat poistivat tämän mahdollisuuden. Ajoimmekin siten Mt. Rainier National Parkin lävitse, jossa näimme jälleen huikeita vuorimaisemia. Ajovastuussa oli Matti, joka jostain syystä saa lähes jokaisen vuorinousureitin ajettavakseen, vaikka onkin matkaseurueen ainoa korkeita paikkoja kammoava pelkuri.

Hieno erikoisuus Mt. Rainierilla upeiden näköalojen lisäksi oli järkyttävä lumen määrä. Noustessamme vuorta ylös aloimme innostua jo pienistäkin lumilänteistä tien varrella, mutta nopeasti nämäkin tunteet vaihtuivat leukoja loksauttavaksi järkytykseksi, kun tien varteen kohosi useita metrejä korkeita lumivalleja. Tätä lumen määrää emme tietenkään voineet jättää hyödyntämättä, vaan oli aika jalostaa lumi päivän Haasteemme pääraaka-aineeksi.

Haasteena oli tarkkuusheittokilpailu lumipalloilla. Kehitimme kolme erilaista kohdetta, joihin olisi osuttava lumipallolla mahdollisimman vähäisillä heitoilla. Matti otti kilpailuun tyrmäävän alun johtaen ensimmäisen kohteen jälkeen allekirjoittaneen seuratessa heiton päässä. Toinen kohde osoittautui kuitenkin omaksi turmakseni. Kolmanteen ja viimeiseen heittokohteeseen siirryttäessä Lauri oli siirtynyt viimeiseltä sijalta johtoon itseni ja Masan lipsahtaessa viimeisille sijoille. Vaikka onnistuin selvittämään viimeisen heiton yhdellä yrityksellä, eivät Laurin hermot pettäneet ja hän kasvatti pistetiliään jälleen kerran neljällä pisteellä minun jäädessä heiton päähän. Heikki oli tiukasti kolmas ja Matti jäi järjettömän viime hetken jäätyilyn ansiosta selkeäksi häviäjäksi.

Pian oli Mt. Rainier jäämässä taakse. Jos jokin asia tästä upeasta kokemuksesta jäi harmittamaan, oli se, että osavaltion luultavasti ainoa pilvi oli asettunut juuri vuoren huipun kohdalle, jolloin emme päässeet sitä koko komeudessaan näkemään saatika ikuistamaan valokuvaksi. Koimme kuitenkin korvaavaa tyydytystä pian kansallispuistosta poistumisen jälkeen, kun pysähdyimme syömään Naches Taverniin, joka sijaitsee 67 asukkaan Greenwaterissa. Pikkukylän sympaattinen pubsteriruokala tarjosi yllättävän väkevät burgerit koko köörille. Koomisen välinpitämättömästä asiakaspalvelusta huolimatta kukaan ei jäänyt tyytymättömäksi suurista ja maittavista mätöistä.

Viimeisinä etappeina ennen Seattlea toimivat Snoqualmien ja North Bendin taajamat, jotka ovat tulleet tunnetuiksi toimittuaan Twin Peaks -tv-sarjan kuvauspaikkoina. Snoqualmiessa eteemme avautuivat upeat vesiputousmaisemat, jotka nostivat järjettömän määrän vesihöyryä ylös näköalatasanteelle asti. North Bendissa vuorossa oli taas Twede's Cafe, joka tarjosi Twin Peaksista tuttua yhdistelmää kirsikkapiirakka sekä ”A damn fine cup of coffee”. Kahvi oli vähän vähemmän damn fine, mutta etenkin kirsikkapiirakka oli maineensa veroista. Hetken fiilisteltyämme olikin aika ajaa lyhyt jäljellä ollut matka Seattlessa sijaitsevaan tuttuun Motel 6 -ketjun yöpaikkaan, jossa oli hyvä lätkähtää jo tutuksi tulleeseen sänkyyn.

Koska olimme varanneet Seattlessa hengaamiseen vain yhden päivän, oli meillä kova kiire lähteä kaupunkiin jo aamusta. Pääsimme kuitenkin lähtemään vasta n. kymmenen aikaan, eivätkä viivästykset päättyneet tähän. Meillä oli tarkoitus hankkia liput illan MLS-jalkapallopeliin Seattle Sounders vs Colorado Rapids, joten päätimme etsiä parkkipaikan stadionin läheltä, josta olisi lyhyt kävelymatka keskustaan. Parkkipaikan metsästys osoittautui kuitenkin hyvin vaikeaksi, kun lähellä olevat parkkialueet olivat hinnoittelultaan helvetillis-perkeleellisen kryptisiä, emmekä halunneet viedää autoa keskustaan korkeiden hintojen pelossa.

Lopulta saimme kuitenkin auton parkkeerattua viereisen Pyramid Pubin henkilökunnan neuvonnasta viisastuneina, ja lippujenkin hankinta onnistui hetken väännön jälkeen. Tästä talsimme Seattlen keskustaan, josta ensimmäisenä paikansimme Pike Place Market -nimisen kauppahallityylisen ostoskeskuksen. Tämän labyrintin ytimestä löytyi myös lounaspaikkamme Falafel King, joka tarjosi mieletöntä Lähi-idästä peräisin olevaa lihakastikemättöä.

Seuraavana ohjelmassamme oli paikantaa vuoden 1962 maailmannäyttelyä varten rakennettu Space Needle, joka on käytännössä Tampereelta tuttu Näsinneula vähän massiivisemmassa koossa. Kosmista pötkylää hetken ihasteltuamme lähdimme kiertelemään lähialuetta, jolloin törmäsimme melkoiseen pommiin: Seattlessa oli käynnissä kansainvälinen olutfestivaali! Poskettomaksi paisuneen alkuinnostuksen jälkeen jouduimme antautumaan todellisuuden edessä, sillä kolmenkymmenen dollarin sisäänpääsyhinta oli hieman liian suolainen, etenkin kun tämä rälläystapahtuma olisi mitä luultavimmin syönyt koko loppuillan ainoasta Seattle-päivästämme.

Lähdimme kaljashokista toivuttuamme talsimaan takaisinpäin Seattlen Downtowniin kellon lähestyessä jo viittä. Ottelu alkaisi siis kahdeksalta, ja tarkoituksemme oli nykäistä paikallisten futisfanien keskuudessa muutamat bisoshooffenit stadionin lähettyvillä olevissa byystereissä. Matkalla meitä tuli vastaan myös maailman ensimmäinen Starbucks-kahvila, jonne oli kuitenkin hillittömän pitkä jono. Skippasimme tämän nähtävyyden ja muutaman kuvan ottamisen jälkeen jatkoimme kohti sporttipubeja. Päivän ensimmäiset sokat irroitimme Triangle Pubissa, jossa Seattle Sounders -paitoja olikin jo melkoinen määrä.

Poistuimme kuitenkin yksien oluiden jälkeen parkkipaikkakuumotuksen noustessa infernaalisiin mittoihin. Tämä siksi, että olimme spotanneet monien parkkipaikkojen sisääntuloihin ilmestyneen Event parking -lätkän, mikä nostaa parkkeeraushinnan normaalia suuremmaksi. Onneksemme oman parkkipaikkamme setä kuitenkin kertoi meille, että aiemmin maksamamme naurettava kymmenen dollaria oli täysin riittävä koko päivälle.

Nyt olikin jo aika nostaa jalkapallohuuma aivan uudelle tasolle, joten siirryimme stadionin läheisen Pyramid Pub and Breweryn Beer Gardeniin, joka oli tupaten täynnä Sounders-faneja. Muutaman panimotuotteen tuhoamisen jälkeen olikin vihdoin jatkaa matkaa stadionille. Oli hieno nähdä Sounders-fanien kulkueen laulavan kannatuslauluja ja marssivan Pioneer Squarelta stadionille. Tämä ei vissiinkään ole kovinkaan yleistä Pohjois-Amerikkalaisessa urheilukulttuurissa.

Seattle-päivämme Haaste oli veikata oikein ottelun voittaja, tulos sekä maalien syntyminuutit. Minä ja Heikki lähdimme haistelemaan tasapeliä, kun taas Matti ja Lauri luottivat Soundersin hyödyntävän kotietunsa. Olimme saaneet liput siten, että Minä ja Matti istuimme ylhäällä Soundersin fanikatsomon yläpuolella, kun taas Lauri ja Hela olivat meitä lähes vastapäätä stadionin toisella puolella. Ottelun alussa oli jos jonkinlaista esitystä ja myllyä ja kaikki huipentui kansallislauluun ja lopulta valtavaan räjähdykseen, joka oli samanaikainen alkuvihellyksen kanssa. Oli myös hieno nähdä vajaat 40 000 katsojaa todistamassa mylvien tätä urheilujuhlaa. Myös allamme riehunut fanikatsomo piti oikein mukavaa mekkalaa.

Itse ottelu lähti minulle ja Helalle mieluisasti käyntiin, sillä ensimmäisen puoliajan nyhjäämisen jälkeen peli oli 0-0, eikä sen suurempia vaaratilanteita ollut näkynyt kummalekaan joukkueelle. Tauolla Heikki ja Laurikin pääsivät siirtymään vieressämme sijainneille, jostain syystä tyhjiksi jääneille paikoille. Sounders nykäisi kulmapotkusta lähes heti toisen puoliajan alkuun 1-0 -johdon, ja tuplasi johtonsa nopeasti tämän jälkeen. Omat haaveeni Haasteen voitosta 1-1 -veikkauksellani karisivat tässä, kun taas Matti ja Lauri porskuttivat 3-0 sekä 2-1 -veikkauksillaan. Heikinkin veikkaama 2-2 oli vielä mahdollinen. Reilut kymmenen minuuttia ennen loppua Rapids kavensi 2-1 -lukemiin, jolloin tilanne oli hyvin kuumottava: Tällä tuloksella Heikki jäisi viimeiseksi ja Lauri voittaisi, kun taas jos Rapids tasoittaisi, olisi Heikki kiinni voitossa.

Koko kotikatsomon ja etenkin Heikin ja Laurin sydämet pomppasivat lähes kurkusta läpi, kun Rapids ronkki pallon jo toiseen kertaan kotijoukkueen verkkoon. Heikin ilo ja Laurin epäusko vaihtuivat kuitenkin päinvastaisiin tunteisiin, kun avustava erotuomari liputti tilanteen olleen paitsio. Rapidsin tuhrittua ottelun lopussa vielä yhden selkeän avopaikan ottelu loppui 2-1 ja Lauri harjasi jälleen kerran täydet neljä pistettä Heikin joutuessa tyytymään armottomasti häviäjän rooliin.

Jäimme ottelun lopuksi vielä lyhyeksi hetkeksi haistelemaan kisatunnelmaan ja nauttimaan öisen Seattlen maisemista, minkä jälkeen lähdimme taistelemaan Punaisen koukun kanssa läpi ruuhkan kohti motellia. Stadionilla tarjotut ruoat olivat olleet järjettömän hintaisia, joten olimme skipanneet ne suosiolla, mikä tarkoitti öisen Drive Thru -ruoan tarvetta. Motellin lähellä sijainnut Taco Bell osoittautui hyväksi ja halvaksi mättöpaikaksi jälleen kerran. Motellilla mätimme tacosetit huiviin ja pesimme yöllä vielä pyykit Masan mälvättyä jotenkin kummallisesti kaikki vaatteensa kolmen päivän sisällä käyttökelvottomaan kuntoon. Pääsimme nukkumaan suunnilleen kahden aikaan yöllä, eikä Nukkumattia tarvinnut yhden jos toisenkaan odotella turhan kauaa.

Haastekilpailun tilanne:

Lauri 23p

Mikko 13p

Matti 9p

Heikki 4p

- Mikko

---

The last cheerful cry of the rooster in Portland got us up to another border-crossing day. We bought breakfast at a nearby mega market and headed for Seattle. Soon we crossed on to Washington State.

The way from Portland to Seattle could be just a few hours' drive, but we decided to go for the spectacular. We chose to go through the Mt. Rainier National Park, which provided us with some gorgeous mountain views. Matti had the driving responsibilities again, which was funny since he has had all the narrow mountainside roads so far and he is the only one in our company with a fear of heights.

One interesting thing about the park was our first meeting with snow on this trip. At first we were excited about every single dot of the white stuff on the road side, but soon that feeling was replaced by sensations of awe and shock as the walls of snow became taller than our car. We simply couldn't neglect this amount of snow and decided to use it as the main element in our day's Challenge.

We started a snow ball throwing accuracy contest. We had three different targets, and whoever should hit all targets with the least throws would be the winner. Matti had a shockingly good start to the contest, but Yours Truly followed close behind. The second target became my undoing. At the last target Lauri had taken the lead after trailing in the beginning. His cool-headedness was once again unrivalled and he took the four points even though I managed to hit the third target with my first throw. Heikki was third and Matti's catastrophical last round meant that he brought in the rear with a considerable margin.

Soon it was time to leave the park behind. The only thing that literally shadowed our experience, was the most-probably-only cloud in Washington State that day that had decided to hang on top of the mountain. This had a slightly disappointing impact on the views seen and especially pictures taken. Even if this had damaged our mood, all that would have been washed out at our next stop. We stopped at Naches Tavern in Greenwater, population 67. The sympatethic pub food proved really good, and even the comically indifferent customer service only made the experience better.

The last leg before Seattle was at Snoqualmie and North Bend, small towns famous for providing shooting locations for tv's Twin Peaks. At Snoqualmie we saw the fantastic waterfall, which lifted a deep fog all the way up to viewing platform when it roared down from a cliff. At North Bend it was time to have a cherry pie and ”a damn fine cup of coffee” at Twede's Cafe (The RR Diner from the show). Even though the coffee wasn't as damn fine as promised, the cherry pie lived up to all the hype. After a moment of savoring, we took the short drive to Seattle and settled in in the all-familiar Motel 6.

Since we only had one day in Seattle, we decided to move early in the morning. This plan, however, did not become reality. We left the motel at ten, and this was not the only delay of the day. We wanted to catch a MLS (football, or soccer since we are here) game between the local Sounders and Colorado Rapids at eight o'clock. The stadium was almost downtown, so we decided to leave our car there and walk the rest of the way and pick the car up after the match. Finding parking space proved difficult, since the information on rates and hours at all the parking lots was cryptic as hell.

Finally we succeeded, thanks to the friendly staff at a local Pyramid Pub. The tickets to the game were a bit easier to acquire. We were ready to go downtown. First we found the nice Pike Place Market, which was a real maze of different shops and restaurants. We had lunch at a place called Falafel King, and the near-eastern food there was amazing.

Next stop was the legendary Space Needle built for the World Expo of '62. When that was checked out we started browsing its surroundings. And that's when our world almost turned around. Seattle International Beer Festival. When we managed to pull ourselves together, the cold reality hit us. The entry was 30 bucks and actually going to the place would have deprived us from all other Seattle-activities.

Still it was hard to swallow. After a while we returned downtown, and it was nearly five o'clock. We had a master plan of mingling with the local soccer-enthusiasts over a few pints before the match. En route we passed by the world's first Starbucks. The line to get in was ridiculously long, so we didn't give that attraction too much thought and moved on. The first pub we stopped at was called the Triangle, where the lime-green-and-blue of the Sounders was very much present.

Our axiety regarding our parking had grown much while we walked, since all the parking lots we passed had added an extra ”event parking” fee to their prices. This anxiety drove us out of the Triangle and on to the parking lot, where everything was luckily in order.

It was time to get the football fever to the max. We entered the Pyramid Pub like we did in the morning, only this time on purpose. The place was packed with Sounders-fans and the atmosphere was great. Soon it was stadium-time. On the way came by hundreds of fans marching in a column towards the ground singing and chanting. While this isn't anything mind blowing to come by in Europe, it was cool to find something like that in American soccer-scene.

Our challenge of the day was to get the winner, result and goal-scoring times correct in the match. Heikki and me went for a tie whereas Lauri and Matti counted on the home team magic. Matti and I had our places above the Sounders fan stand and Heikki and Lauri were almost opposite us at the very other end of the stadium. The pre-match rituals were rich in variety and were followed by, of course, the national anthem and a huge explosion that rang off simultaneously with the kick-off. The crowd of 40,000 and especially the fan stand participated loudly in the events, which was cool.

The game itself started favorably for me and Heikki, since after 45 minutes of not-much, it was 0-0 at half time. We managed all managed to sit together for the second half, since there were a couple of empty seats right next to us. On the pitch the home team scored early in the second half and soon enough doubled their lead. Both goals came from corners. My dream of bringing home today's challenge with my 1-1 final score prediction was fading, whereas Matti and Lauri were going strong with their respective 3-0 and 2-1 bets. Heikki's 2-2 wasn't too far either. Colorado pulled one back near the end, and the situation became even more intense. This would leave Heikki in the last place and Lauri would pick up the usual four points. But it would only take one more goal from the Rapids would turn the tables completely around.

The entire crowd, and especially Heikki and Lauri, where on the verge of a shock when the visitors did manage to score. Heikki's joy and Lauri's devastation were to be traded over once more however, when the assistant ref signalled offside. After that Colorado still managed to waste a total sitter near the end, and the final score was 2-1. A win for Lauri, and zero points for Heikki, business as usual.

After the match we stayed behind for a while to suck in the atmosphere and watch over the Seattle downtown in the dark. After that it was time to struggle through a traffic jam with the Red Hook and then search for food more affordable than the stuff at and near the stadium. We raided a Taco Bell near the motell. After devouring everything we bought in split seconds we still had to do the laundry, since Matti had mysteriously managed to get all his stuff dirty in just three days. When it was finally bed time, the sandy man didn't spend a long time coming for any of us.

Challenge Standings

Lauri 23p

Mikko 13p

Matti 9p

Heikki 4p

- Mikko