Niin myötä, kuin vastamäissäkin - Uphill Struggle

Yosemiten kylmien öiden ja pitkien ajopäivien jälkeen ohjelmassamme oli parin päivän mittainen kaupunkiloma aina aurinkoisessa San Franciscossa. Mielikuvat pilvettömästä taivaasta Golden Gate -sillan takana osoittautuivat kuitenkin nopeasti vain Kalifornian turistitoimiston paisuttamiksi. Mereltä nouseva vahva usva piti huolen siitä, ettei kukaan meistä nähnyt Golden Gaten ylväistä pilareista juuri silmäystäkään... Vaikka ajoimmekin sen yli kahdesti.

Ensimmäisenä päivänä meillä oli suunnitelmissa mennä Alcatrazin saarelle, jonne Mikko olisi jätetty muutamaksi päiväksi opettelemaan käytöstapoja. Suunnitelmiin tuli kuitenkin äkkiä muutos, kun lippukassan täti kertoi meille, että ensimmäinen lautta, johon olisi vielä vapaita paikkoja lähtisi vasta yli 10 päivän päästä. Hetken kriisipalaverin jälkeen päätimme kuitenkin, ettemme jää lähtölaiturille odottamaan, vaan lähtisimme etsimään San Franciscon satama-alueen kuuluisia merileijonia.

Turisteille helposti lähestyttävän satama-alueen keskeltä löysimme nopeasti kaipaamamme eläimet. Matti, joka oli ilmoittanut aikovansa painia kyseisen elikon kanssa villiintyi täysin. Merileijonat osoittautuivat kuitenkin paljon tylsemmiksi, kuin mitä olimme odottaneet. Toistensa ja Matin myllyttämisen sijaan ne tyytyivät vain makaamaan toistensa päällä ja ottamaan aurinkoa.

Sykettä elämään löytyi kuitenkin läheltä, kun Heikki bongasi peliluolan, joka oli täynnä vanhoja arcade-pelejä. Pelejen antiikkisuutta ei voi liikaa korostaa. Laitteista moni toimi täysin mekaanisesti ilman minkäänlaisia näyttöjä ja koko paikan uusin peli oli Tekken 3 vuodelta 1997. Tämä pelisali tarjosi tapahtumapaikan tähänastisen matkan ylivoimaisesti hurjimmalle haasteelle. Kamppailisimme kolmessa toinen toistaan rankemmassa mekaanisessa arcadepelissä. Autopeli ratkaisi välierän kamppailukumppanit. Yllätysmäisesti Mikko ”en_aja_autoa” Saurio painoi pelistä ylivoimaisesti kovimmat pisteet.

Jännitysnäytelmä jatkui nyrkkeilypelin parissa. Heikin ja mun välinen mittelö päättyi raskaan taistelun jälkeen meikäläisen voittoon. Matti sen sijaan tyrmäsi Mikon hetkessä parilla väkevällä alakoukulla. Finalistit olivat selvillä! Finaalipeliksi valittiin jääkiekko, jossa kolme maalia riitti voittoon. Pronssiottelussa Mikko tuhosi Heikin jättäen tämän pisteissä jälleen nollille. Finaalipelissä Matti oli jo johtamassa 2-0, mutta psykologinen pelini alkoi viimein purra. Parin ilmaveivin jälkeen Matti musertui täysin jättäen allekirjoittaneelle täydet 4 pistettä!

Lounaaksi söimme satama-alueella alueen perinteiset seafood -sämpylät. Mikko ja Heikki painoivat rapu-simpukka -keittoa jättisämpylöiden sisältä, kun taas minä ja Matti tyydyimme rapytäytteisiin leipiin. Ruoka oli aivan älyttömän hyvää, mutta suurten annoskokojen ansiosta kevyeksi tarkoitettu lounas muuttui ähkyntäyteiseksi puurtamiseksi.

Loppuilta sujuikin sitten San Franciscon ympäri kävellessä. Yritettiin aluksi matkustaa kaupungin kuuluisalla Cable Carilla, mutta ilmaiseksi luultu kyyti maksoikin yllättävän paljon. Kaupungin mäet tarvottiinkin sitten ylös pelkällä lihasvoimalla. Ja San Franciscon mäethän on siis oikeasti ihan äärettömän jyrkkiä! Vaikka osasimme odottaa kovia jyrkkyyksiä, jouduimme silti kerta toisensa jälkeen haukkomaan henkeä (hämmästyksestä ja hengästyksestä) todellisuuden edessä. Varma reisitreeni oli kyseessä myös silloin kun kiipesimme Coit Towerin luo katsomaan maisemia. Sen sijaan sana downtown sai San Franciscossa kokonaan uuden merkityksen, sillä kyseinen kaupunginosahan on nimenomaan kaikkien mäkien alaosassa, merenpinnan tasolla.

Päivällinen löytyi Chinatownista, Ruokaparoni Matin vahvalla johtamisella. Kyseisen kiinalaisen ravintolan ruoka oli yksinkertaisesti mielettömän hyvää! Annoksien koko vei meidät jälleen ähkyrajan partaalle, mutta kuten Ruokaparoni itse totesi: ”Mä varmaan kuolen, jos syön tän loppuun... Onnellisena”

Yöpaikkaamme löytyi Vallejosta, jossa oli viimein aika laittaa luistimet jalkaan ja lähteä tuhoamaan edellisenä iltana ostamaamme Natural Ice -olutkoppaa.

Sunnuntain ensimmäisenä tavoitteena oli lähteä kaupunkiin katsomaan jalkapallon EM-kisojen finaalipeliä. Haightin kaupunginosa valikoitui pelin seurantapaikaksi lähinnä alueella sijaitsevan Toronado -nimisen oluthuoneen takia. Parkkipaikan löytäminen oli kuitenkin aivan tarpeettoman vaikeaa ja tuloksettoman pyörimisen jälkeen oli vuorossa kaupunginosan vaihto. Parkkipaikkatilanne ei kuitenkaan helpottanut Golden Gate -puiston lähettyvilläkään. Lopulta kuitenkin löysimme parkin ja pelin kisastudiopaikaksi valikoitui miellyttävä irkkupubi. Tässä vaiheessa pelistä oli pelattu jo n. 60 min.

Little Shamrockin kisastudio oli vahvasti Espanjan puolella. Jokaista maalia juhlittiin raikuvin aplodein ja mestarin ratkettua baarimikko, joka oli itsekin jo varsin vahvassa maistissa, tarjosi koko väelle varsin reippaat viskishotit. Pelin jälkeen aikeina oli siirtyä puistoon aloittamaan päivän haaste: Polkuveneralli. Hanke kuitenkin kaatui heikon sään ja kalliin hinnan takia.

Ruokapaikkana toimi Yellow Submarine -niminen patonkikahvila. Kyseisen mestan täytetyt patongit olivat aivan mahtavia ja voittaisivat Subwayn vastaavat missä tahansa testissä. Myöskin maan yleisen tavan mukaisesti Medium -kokoinen patonki painoi jo vastasyntyneen lapsen verran. Large -kokoa emme olisi varmaan jaksaneet syödä edes yhdessä.

San Franciscon places-to-see listalla oli enää Haight-Ashburyn kaupunginosa. Haight osoittautui kaupungin pahamaineiseksi hippikortteliksi. Ja nyt en tarkoita turvallisia korkeasti koulutettuja vasemmistolaisia kasvissyöjä-pasifisti-hippejä, vaan rankkoja bad-ass -hippejä. Kodittomia ja tatuoituja rastapää-pilvenpolttajia. Kannabiskaupat pitivät oviaan avoinna, ruokakaupat olivat täynnä superfoodeja ja vaatekaupoissa vallitsi vahva psykedelia. Kontrasti edellisen päivän downtown -kokemuksiin oli valtava. Aivan kuin olisimme olleet täysin eri kaupungissa. Matin mielestä meiningissä oli tiettyä kalliolaisuutta. Ainoastaan parikymmentä kertaa rankempana. Saimme lopulta myös kauan kaipaamamme oluet Toronadossa, jonka tarjonta oli muun muassa mieletön.

Ajaessamme pois kaupungita ymmärsimme todella, mitä matkakirjoissa tarkoitettiin sumuisella kaupungilla. San Franciscon sää oli nimittäin aivan toisenlainen kuin sää vain noin 10 mailia kaupungin ulkopuolella. Toisena päivänä elimme koko päivän vesisumussa, ja vaikka ensimmäisenä päivänä olimme saaneet aurinkoa jopa turhankin paljon, oli suuri osa kaupungista, Golden Gate mukaanlukien täydellisen usvan peitossa. Golden Gaten missaaminen olikin reissun suuria pettymyksiä.

San Francisco oli kuitenkin nähty.

Päivän Haasteiden tilanne:

Lauri: 10pts

Mikko: 7pts

Matti: 3pts

Heikki: 1pts

                                                                   - Lauri

---

After the cold nights and long days of driving of Yosemite it was time for us to spend the next couple of days in the urban San Francisco. Images of a clear sky behind the Golden Gate bridge proved to be forged by the California Tourist Department. The mist rising from the sea made sure that none of us were able to get a single glimpse of the glorious pillars of the bridge, even though we drove over it twice.

On the first day we had planned to visit the Alcatraz island, where we would leave Mikko for a couple of days to learn some manners. Unfortunately we were forced to make a rapid change of plans as the cashier lady told us that the first not fully booked ferry would leave in 10 days time. After a quick crisis meeting we decided not to wait for it on the pier and went looking for the famous San Francisco sea lions.

The sought animals were easy to find in the tourist friendly piers. Matti, who had loudly announced that he would wrestle one of the beasts went absolutely wild. But much to our disappointment, the sea lions proved to be much more boring than we had anticipated. Instead of going at each other and Matti they settled with lying on top of each other and sunbathing.

Excitement was not far to be found though as Heikki came across an antique arcade full of old gaming classics. And the antique factor of the games cannot be underlined enough. Many of the games were fully mechanical instead of electric and the newest game around was Tekken 3 from 1997.

It was this arcade that provided the stage for the Challenge yet unmatched in awesomeness. We would battle each other in three mechanical games, each wilder than the previous one. A test of driving skills acted as the decider of the semi final pairings. Surprisginly Mikko ”couldn't drive a car to save my life” Saurio absolutely crushed all of his awestruck competitors.

Excitement kept growing as a vintage boxing game was selected as the semi final event. I managed to beat Heikki after a marathon fight whereas Matti took Mikko down in a couple of seconds with some fierce hooks. At last we had sorted out our finalists, who would compete against each other in a best out of five hockey game. In the third place playoff Mikko beat Heikki thus leaving him without any points once again. Matti had taken an early 2-0 lead in the Grande Finale, but soon my psychological warfare began to take its toll on him. After a couple of amazing goals and maneuvers Matti was left absolutely heartbroken as I once again left the arcade with four more points on my belt.

We had some traditional seafood for lunch on the piers. Mikko and Heikki opted for crab and clam chowder, which was served in a huge bowl made out of bread. I had a crab sandwich, which was Matti's choice as well. The food was yet again really good, but the huge portion size meant that a light lunch turned out to be a full-on feast.

The rest of the evening was spent walking around the streets of San Francisco. We had planned to ride the famous Cable Car, which we thought was free, but it surprisingly cost too much to be worth the trouble. We were left with no choice but the stroll the hills of the city using only our own muscle strength. And I'm not kidding when I say that the hills really are steep! Even though we were prepared to face some epic steepness, we were still left catching our breath (out of awe and exhaustion) when faced with the reality of the streets. Our thighs were given quite a bit of additional exercise when we climbed up to Coit Tower for some vista viewing. The word downtown was instead given a whole new meaning, as the district is located at the bottom end of all hills at sea level.

The Food Baron Matti led us to Chinatown for dinner. The food in the place he picked was just beyond words, and the size of the portions left us gasping for air afterwards. In the words of the Baron himself: ”I'll probably die if I'll finish this, but at least I'd die happy”

For the night we drove to a little city called Vallejo, where it was time put our skates on and eliminate the Natural Ice we had bought the previous night.

The first goal for Sunday was to catch the EURO2012 final in San Francisco. We headed to the Haight-Ashbury district for its famous beer house Toronado. The parking situation in Haight was dreadful, and after a long while of unfruitful and frustrating search we decided to abandon the plan and try our luck elsewhere. The situation wasn't much better near the Golden Gate Park either. Finally we succeeded and near the parking lot we found a pleasant Irish pub where we could watch the match, which had already passed it's hour-mark.

The people in the Little Shamrock heavily favored Spain. Each goal was greeted with loud cheers and thunderous applause, and when the game was over the by-then-quite-drunk bartender offered everyone a free round of overflowing whiskey shots.

After the match we had planned to move to the nearby park for our Challenge: a paddle-boat race. This epic endeavour unfortunately collapsed due to high prices and bad weather.

For lunch we had subs from a place called Yellow Submarine. The subs served would leave their Subway-counterparts in total shame any time. Also, as fitting for this country, the medium sub weighed about as much as a new-born baby. The large one would probably have beaten even our combined forces.

Now the only remaining item on our must-see-list for San Francisco was the Haight-Ashbury district. And boy, was it hippie. And not just your average educated left-wing pacifist vegans – style hippie, but the real bad-ass kind. The homeless weed-smoking rasta – kind. Cannabis stores were open, the groceries filled with super foods and psychedelia reigned in the clothing retail stock. The contrast to yesterday's downtown – experience couldn't have been bigger, literally worlds apart. We also managed to get the long-awaited beers at the Toronado, which definitely didn't disappoint.

When we were driving away from the city, we truly realized the full meaning of the name ”Misty City” mentioned in the guides. The entire day we had walked in a thick mist through the city, and on the way out the pillars of the Golden Gate were invisible to us again. Yet no more than 10 miles outside of the city the sun was shining from a clear sky. Missing the bridge was no doubt the number one disappointment on our trip so far.

But who cares, we had seen San Francisco!

Challege standings:

Lauri 10pts

Mikko 7pts

Matti 3pts

Heikki 1pts

- Lauri